Paunonen hurmasi Ratinan 1977

Tampereen Kalevan kisat 29. - 31.7.1977 muistetaan ennen kaikkea keskimatkojen juoksijan Ari Paunosen suurena näytöksenä. Paunonen voitti sekä 800 että 1500 metriä murskaavan ylivoimaisesti ajoilla, joilla hän olisi edelleen vahva ehdokas kaksoismestariksi.

Sää suosi, ja yhteensä yli 21000 katsojaa nautti erittäin korkeatasoisista SM-kilpailuista, joista löytyi monta muutakin ilonaihetta. Vasta 19-vuotiaan Paunosen juoksut panivat kuitenkin suun messingille jopa kaiken nähneiltä konkareilta.

Lauantaina ohjelmassa oli 800 metriä, josta tuli hieno kilpailu. Neljä edellistä mestaruutta vieneen Markku Taskisen kiriä odotettiin, mutta se ei irronnut riittävän ajoissa eikä riittävän herkästi. Paunonen lensi karkuun myös toiselta EM-pronssimitalistilta, Jorma Härköseltä, joka kuitenkin otti hopean - ensimmäisen kahdeksasta perättäisestä mitalistaan.

Paunosen voittoajaksi kirjattiin 1.47,74, Härköselle 1.48,01, Taskiselle 1.48,12 ja Antti Loikkaselle 1.48,35.
Sunnuntain 1500 metrillä Paunonen esitteli murskaavan soolon, joka toi tulokseksi edelleen voimassa olevan junioreiden SE:n 3.38,07. Juhani Sams kiri hopealle ennen Antti Loikkasta, mutta hävisi peräti 4,46 sekuntia!
Sinä vuonna Paunonen voitti toisen kahdesta junioreiden Euroopan mestaruudestaan tonnivitosella, juoksi 19-vuotiaiden MM-maastopronssia ja sivusi Lasse Virenin 3000 metrin miesten SE:tä silloisella junnujen ME:llään 7.43,20, ja vain taivas näytti olevan rajana hänelle.

Niin kuitenkin kävi, että Paunosen aikuisuran parhaaksi kansainväliseksi saavutukseksi jäi 3000 metrin 5. sija Budapestin EM-halleissa 1983. Ainut ulkoratojen arvokilpailu päättyi EM-Prahan 1500 metrin alkueriin 1978.
Paunonen itse on pohtinut harjoittelussa tehtyjä virheitä, jotka johtivat motivaation horjumiseen 1980-luvulla. Hän tajusi turhan myöhään kykyjensä viittaavan enemmänkin vitoselle ja kympille kuin keskimatkoille, mutta ennätykset 13.31,56 ja 28.25,16 sekä maratonin 2.23.18 ovat toki kunnioittavia.

Uransa jälkeen Paunonen on käyttänyt tietotaitoaan ja kokemustaan sekä valmennuksessa että journalismin parissa. Hän meni naimisiin Tampereella kolme hopeaa Sinikka Tyynelän perässä 800, 1500 ja 3000 metrillä juosseen Aila Virkbergin kanssa. Pariskunnan tyttäret Aino ja Venla kuuluvat ikäluokkansa lupaavimpiin suomalaistyttöihin monessakin lajissa.

Paunonen tulee tämänvuotisiin Kalevan kisoihin Juoksija-lehden päätoimittajana.

Tyynelälle kolme kultaa

Sinikka Tyynelä todellakin voitti kolme mestaruutta saman viikonlopun aikana 31 vuotta sitten. Laitilasta kotoisin oleva Tyynelä rikkoi keskimatkojen Suomen ennätyksiä jo 17 - 18-vuotiaana ja pääsi edustamaan Suomea sekä EM-Helsingissä 1971 että Münchenin olympiakisoissa 1972.

Niistä ei jatkopaikkaa auennut, mutta vuosien 1973 ja 1974 MM-maastoista palkintokaappiin kopsahtivat joukkuehopea- ja pronssi. Henkilökohtaisen kilvan viitossija 1973 oli sekin loistava saavutus. Jalkavaivat kiusasivat Tyynelää niin, että hänen kehityksensä tasaantui, mutta vuonna 1977 hän pääsi elämänsä kuntoon. Kivikovatasoinen Euroopan cup Helsingissä sen vuoden elokuussa antoi Tyynelälle sekä 800 että 1500 metrin SE:t, joista jälkimmäinen, 4.06,01 oli sen vuoden maailman 10. paras tulos ja komeilee edelleenkin Suomen ennätyslistoilla. Tyynelä voitti urallaan kaikkiaan 22 henkilökohtaista SM-mitalia, mutta paljon mittavampiinkiin saavutuksiin hänellä olisi ilman loukkaantumisia ollut potentiaalia.

Jotenkin puolittaiseksi jäi myös 100 metrin voittajan, Mona-Lisa Pursiaisen os. Strandvallin huippu-ura. Hän oli kiistatta maailman paras yleisprintteri kesällä 1973, ja odotukset universiadivoiton sekä huimien ennätysten 11,19, 22,39 (edelleen SE) sekä 51,27 jälkeen nousivat pilviin ennen Rooman EM-kilpailuja 1974.
Rooman satasella Pursiainen sai erittäin heikon lähdön 100 metrillä ja jäi 6:nneksi. Pientä lohtua antoi 200 metrin pronssi sekä 4x400 metrin hopea. Nimenomaan viesti oli Pursiaisen bravuurimatka arvokilpailuissa: EM-finaalissa myös 1969 ja 1971 sekä olympiafinaalissa 1972 ja 1976. Kalevan kisoissa Pursiainen voitti 100 metrillä 9 kertaa, oli 200 metrillä neljästi nopein ja haki SM-kullan kerran myös 400 metriltä.

Pirjo Häggman kukisti Pursiaisen selvästi 200 metrillä, joka oli hänen kakkosmatkansa. Sotkamolaissyntyinen Häggman viihtyi parhaiten 400 metrillä, mitä ei parane ihmetellä, sillä hän voitti vuonna 1969 A-tyttöjen SM-maastokultaa kirittyään ohi Nina Holmenin - vuoden 1974 EM-kolmetonnisen mestarin. Häggman juoksi Rooman EM-hopeaviestijoukkueessa ja jäi vuonna 1976 Montrealin olympiakisojen 400 metrillä 0,01 sekunnin päähän pronssimitalista. Hän selviytyi ratakierroksen finaaliin myös EM-Roomassa 1978 sekä Moskovan olympiakisoissa 1980. Komeita saavutuksia olivat myös 200 ja 400 metrin universiadivoitot vuonna 1975. Kalevan kisoissa Häggman otti 100 metrillä yhden hopean, kakkosella mitalisarjan 5+6+1 ja nelosella 5+6+1.
Uransa jälkeen Häggman teki urheiluhistoriaa, kun hänet valittiin ensimmäisenä suomalaisnaisena Kansainvälisen Olympiakomitean jäseneksi.

Laihorinne ja Helander nousussa

Nina Holmen ei juossut Ratinassa 1977, eikä mukana ollut myöskään 400 metrin EM-kultaa vuonna 1974 ME-ajalla 50,14 voittanutt Riitta Salinia. Sukupolvi oli vaihtumassa, ja yksi sen airuista oli satasen hopeanainen Helinä Laihorinne, joka pinkoi Marjamaana vuonna 1983 Helsingissä saman matkan MM-kuutoseksi.
Samat sanat pätevät tietysti Tuija Helanderiin, joka voitti 400 metrin aidoissa ensimmäisen 10 mestaruudestaan. Aitakierroksella Helander juoksi Los Angelesin olympiakisojen 7:nneksi vuonna 1984 ja MM-Rooman 5:nneksi vuonna 1987 edelleen voimassa olevalla SE-ajalla 54,62.

Aidoista Helander sai myös kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Sileällä nelosellakin hän saavutti kaksi mestaruutta, vaikka kärsi loppupuolella uraansa keuhko-ongelmista, jotka vaativat lopulta onnistuneen keuhkonsiirtoleikkauksen. Helander on toiminut aktiivisesti yleisurheilun parissa mm. toimittajana, valmentajana ja elinsiirtopotilaiden kilpailujen osanottajana.

Roomassa EM-yllätyspronssia juhlinut Pirkko Helenius ponnisti pituusmestariksi, ja Ritva Metso voitti sekä kuulan että keihään. Kolmoismestaruus jäi yhden sijan päähän, kun kiekossa Sinikka Salminen sinkosi ykköseksi.

Vaikka naisten heittolajien taso Suomessa ei tuolloin vielä päätä huimannut, Metsokin kuuluu Kalevan kisojen suurnimiin mitalisarjoillaan kuulassa 4+2+0, kiekossa 2+1+1 ja keihäässä 1+1+2. Mitä todennäköisimmin hän olisi oppinut nopeasti moukarinheiton salatkin.  Salminen tyytyi A-tyttöjen keihään SM-hopean jälkeen kiekkoon ja kahmaisi siinä SM-mitalisarjan 4+5+1. Hän ylitti toisena suomalaisena 60 metriä eli kuuluu lajinsa suomalaispioneereihin. Hänen isänsä Eino Riihelä sijoittui muuten vuoden 1947 Tampereen Kalevan kisojen 110 metrin aidoissa 4:nneksi.

Karttunen jälleen kakkosen mestari

Antti Rajamäki kiskoi Ratinassa 100 metrin voittajaksi, ja Ossi Karttunen vei 200 metriä. Rajamäki selvisi parhaimmillaan 200 metrin EM-finaaliin, jota ei kuitenkaan kyennyt juoksemaan Roomassa 1974.
Rajamäki voitti SM-satasen viidesti ja -kakkosen kolmesti. Hän yritti uransa loppupuolella myös 400 metrillä, mutta akillesjänteen katkeaminen Prahan EM-viestissä 1978 lopetti hänen uransa. Antin tytär Susanna saavutti vuonna 1998 junioreiden MM-hopeaa seitsenottelussa, mutta on selkävaivojen vuoksi joutunut sen jälkeen keskittymään lähinnä pituushyppyyn.

Karttusesta tuli yksi suomalaisen yleisurheilun suurista legendoista. Hän juoksi Kalevan kisoissa marjapuuronpunaisessa paidassaan, joka oli lopulla uraa jo pahasti rispaantunut. "Tainionkosken sfinksi" pääsi huippuvuosinaan hyvin lähelle eurooppalaista tasoa sijoittuen Rooman EM-400 metrillä 5:nneksi ja juosten pronssia saaneessa pitkän viestin joukkueessa. Karttunen antoi jalkojensa puhua eikä todellakaan pieksänyt suutaan, vaikka kenties aihetta olisi ollut. Kalevan kisoissa hän kokosi häkellyttävän mitalisarjan: 100 metrillä 3+2+0 välillä 1966 - 1979, 200 metrillä 8+3+2 vuosina 1966 - 1978 ja 400 metrillä 3+1+1: siis yhteensä 14+6+3= 23. Sen enempää SM-finaaleja Karttunen ei juossutkaan, joten hänen  mitalinsaamisprosenttinsa oli täysi 100! Aivan oikein: hän oli ainut urheilija, joka juhli Suomen mestaruutta sekä vuoden 1966 että 1977 Tampereen Kalevan kisoissa.

Karttusen kova kilpakumppaninsa Markku Kukkoaho juoksi 1977 vain 200 metriä ottaen hopeaa. Kukkoaho koki huippuhetkensä vuoden 1972 Münchenin olympiakisoissa, joiden 400 metrillä hän sijoittui 6:nneksi ja ankkuroi pitkän viestin joukkueen samalle sijalle. EM-kilpailuista oululainen Kukkoaho sai yhden mitalin, kun hän rymisteli ankkurina Suomen pronssille Roomassa 1974. Henkilökohtaiselta 400 metriltä Kukkoaho haki nelossijan sekä Roomasta että Helsingistä 1971, ja hänen vuoden 1972 SE-aikansa 45,49 on edelleen voimassa.

Bryggaren ensimmäinen kulta

Uusi pikajuoksulegenda syttyi Ratinan pika-aidoissa, jotka Arto Bryggare voitti 19-vuotiaana ensimmäisen kerran urallaan. Siitä alkoi käsittämätön 10 voiton sarja, johon Bryggare lisäsi yhden kullan vielä 15 vuotta myöhemmin Barcelonan-olympiakesänä 1992. Bryggare voitti kahdesti EM-hallikultaa, mutta ulkona hänelle ei aivan suotu täysosumaa. Los Angelesin olympiapronssi vuonna 1984 kestää kaikki boikottispekuloinnitkin, sillä Bryggare hävisi vain USA:n juoksijoille. Helsingin MM-hopea 1983 irtosi noin 20 sentin päässä kullasta, ja EM-kilpailuista "Artsi" haki kolme mitalia: pronssin 1978 ja 1982 sekä hopean 1986. Kalevan kisoissa hänen ikimuistoisin voittonsa tuli Lahdessa 1985, kun hän juoksi kipsi kädessään saatuaan siihen luunmurtuman pari viikkoa aiemmin Budapestin Euroopan cupissa.

Hämeenlinnan Kalevan kisoissa 1988 Bryggaren akillesjänne katkesi alkuerässä, mutta siitäkin takaiskusta hän siis vielä nousi. Aidoissa hän sai myös yhden hopean sekä pronssin, ja luontaisista sprintterilahjoista kertoo sileän satasen hopea sekä Tampereella 1977 että Helsingissä 1979.

Uransa jälkeen Bryggare on pysytellyt tiukasti ajan hermoilla sekä kunnallispoliitikkona, kansanedustajana että valmentajana. Hänen poikansa Samuli Bryggare kuuluu Suomen lupaavimpiin 17-vuotiaisiin yleisurheilijoihin monessakin eri lajissa.

Pitkät aidat voittanut Raimo Alanen taas hallitsi kummankin aitamatkan: pikamatkalta mitalit 3+2+1 ja kierrokselta 6+0+4.

Pitkät matkat täynnä legendoja

Lisää legendoja vuoden 1977 uskomattomista Kalevan kisoista:
Vitosen voittaja Pekka Päivärinta on yksi kaikkien aikojen monipuolisimmista suomalaisista juoksijoista. Hän voitti maastojuoksun ensimmäisen virallisen MM-kullan 1973, haki EM-hallikolmoselta kolme mitalia, juoksi esteiden olympiakahdeksikoksi 1972 ja säilytti kiriherkkyytensä parhaimmillaan 10000 kilometrin vuotuisista harjoitusmääristään huolimatta. "Lätsä"-Pekan mitalit Kalevan kisoissa: 1500 m 1+1+0, 5000 m 2+1+1, 10000 m 3+0+0, 3000 m ej 1+1+0.

Estemestari Tapio Kantasen ura oli jo alkanut kääntyä laskuunsa kahden loistavan olympiafinaalin jälkeen. Münchenissä 1972 hän kiri pronssille Kenian Kipchoge Keinon ja Ben Jipchon perässä, ja Montrealissa edelleen voimassa oleva SE 8.12,60 toi nelossijan.

Ismo Toukonen jäi Ratinassa vaille mahdollisuuksia, mutta koki uransa huippuhetken EM-Prahan pronssijuoksullaan vuotta myöhemmin. Sekä Kantanen että Toukonen juoksivat SM-mitaleita myös 5000 ja 10000 metrillä - Toukonen jopa kympin yllätyskultaa 1985.

Martti Vainio otti ensimmäisen 10000 metrin yhdeksästä mestaruudestaan ja sijoittui vitosella kolmanneksi Päivörinnan ja Toukosen jälkeen. Vainion upea askellus toi peninkulman Euroopan mestaruuden Prahassa 1978 yhä horjumattomalla SE:llä 27.30,99, minkä lisäksi hän kiri saman matkan EM-pronssia 1982 ja heittäytyen 5000 metrin EM-pronssia 1983. Vuoden 1984 kympin olympiahopea vesittyi doping-käryyn, jonka aiheuttamalta kilpailutauolta palattuaan Vainio hätkäytti vielä Kuopion Kalevan kisoissa 1987: soolojuoksu 27.52,80:een 10 asteen koleassa tuulessa oli uskomaton näyttö.

Osallistuihan vuoden 1977 Kalevan kisoihin myös nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren, joka jalkaleikkauksen jälkeen lähinnä kuntoutti itseään. Lasse sijoittui kympillä 9:nneksi ja vitosella 18:nneksi eli viimeiseksi. Kympin aika 28.59,16 olisi nyt kovaa valuuttaa...

Kenttälajitkin täynnä arvomitalisteja!

Vuoden 1977 hyppymestareista ikimuistettavin on Montrealissa olympia- ja Prahassa EM-hopeaa seivästänyt Antti Kalliomäki, sittemmin kansanedustajaksi ja ministeriksi noussut opettaja. Kalliomäki taivutti kahdeksan SM-kultaa ja kolme -hopeaa. Vuoden 1973 Hyvinkään Kalevan kisojen SE-voittotulos 547 säilyi maailman tilastoykkösenä sen vuoden loppuun saakka. Yllättävimmän tappionsa Kalliomäki kärsi Turusa 1976, kun Tapani Haapakoski voitti hänet.

Kolmiloikkaaja Pentti Kuukasjärvi ponnisti kuudennen seitsemästä mestaruudestaan, ja Asko Pesosen retkautustyyli toi iisalmelaiselle vanginvartijalle viidennen ja viimeisen mestaruuden. Suuryllättäjäksi lensi muuramelainen Erkki Päivärinta pituudessa

Moukarihäkkiä hallitsi Lappeenrannan poliisi Juha Tiainen, joka kiepautteli urallaan kuusi SM-kulta, viisi -hopeaa ja kaksi -pronssia. Viimeisen kerran Kalevan kisoissa voittaneen Tiaisen uran kohokohdaksi nousi Los Angelesin olympiakulta 1984. Siitä kilpailusta itäblokin heittäjät puuttuivat, mutta Tiainen hallitsi vaikeassa paikassa ennakkosuosikin paineensa loistavasti.

Tampereen Pyrinnön Harri Huhtala taisteli yli vuosikymmenen ajan ankarasti Tiaisen ja Ratinassa hänet päihittäneen Hannu Polven kanssa. Huhtala paransi ennätystään 17 vuonna peräkkäin ja sijoittui EM-finaalin 5:nneksi vuonna 1982. Kalevan kisoissa Huhtala kruunattiin mestariksi vuosina 1975, 1976, 1980, 1982, 1983, 1985, 1986 ja 1988 - siis 8 kertaa! Lisäksi hän taskuunsa tarttui viisi hopeaa ja kaksi pronssia.
Huhtala on pysytellyt rakkaan lajinsa parissa sekä valmentajana että toimitsijana. Ratinan moukaririnki ja -häkki ovat pitkälti hänen käsialaansa. Tutun leppoisa hahmo nähdään jälleen kerran häkin lähistöllä näissäkin kisoissa.

Kuularinkiä hallitsi Reijo Ståhlberg hienolla tuloksella 20,77, joka jäi hänen yhdeksästä mestaruustuloksestaan parhaaksi. Edelleen voimassa olevan SE:n 21,69 vuonna 1979 työntänyt Ståhlberg sijoittui Moskovan olympiafinaalissa neljänneksi, mutta kärsi ulkokenttien arvokilpailuissa epäonnesta. Hallissa hän työnteli kolme EM-kultaa.

Pyrinnön Markku Tuokko heitti kiekkomestariksi ja otti kuulan hopeaa. Kyseessä oli Tuokon viidestä mestaruudesta ensimmäinen, joka tuli yli kahden metrin erolla vuoden 1974 Euroopan mestariin Pentti Kahmaan. Kahma voitti seitsemännen kultansa kesällä 1978, kun Tuokko ei ollut vielä vapautunut kilpailukiellostaan, jonka hän sai jäätyään kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä Helsingin Euroopan cupissa pian Kalevan kisojen jälkeen. Tuokko teki hienon paluun EM-hopeamitalistiksi Prahassa, muttei voinut vielä kilpailla SM-ringissä 1978.

Keihäsmies Seppo Hovinen menetti suuren tilaisuutensa olympiavoittoon Montrealissa 1976, kun Unkarin Miklos Nemeth pääsi lataamaan ennen häntä avauskierroksella ME:n 94,58. Hovinen sijoittui siinä kilpailussa seitsemänneksi, mikä oli 90-metrisiä solkenaan latoneelle nokialaiselle suuri pettymys. Hovinen koki Euroopan cupissa Tuokon ja Pesosen kohtalon eikä kyennyt enää SM-mitalille sen jälkeen. Hänen Kalevan kisojen saldokseen jäi kaksi kultaa ja yksi pronssi.  Hopeaa heittänyt Aimo Aho kokosi mitalisarjan 1+6+2, ja pronssia vasurillaan nakannut Pentti Sinersaari 2+1+3.

Tampereen Kalevan kisojen mestarit 1977:

Miehet:
100 m: Antti Rajamäki KarijTa 10,52
200 m: Ossi Karttunen TainKi 20,95 
400 m: Hannu Mäkelä HeinI 46,84
800 m: Ari Paunonen SulkU-41 1.47,74
1500 m: Ari Paunonen SulkU-41 3.38,07
5000 m: Pekka Päivärinta TuUL 13.40,3
10000 m: Martti Vainio TuUL 28.20,7
3000 m ej: Tapio Kantanen ViipU 8.30,8
110 m aj: Arto Bryggare LUM 13,72
400 m aj: Raimo Alanen LappalV 51,29
Korkeus: Asko Pesonen IisVi 211
Seiväs: Antti Kalliomäki HKV 545
Pituus: Erkki Päivärinta MuurY 753
Kolmiloikka: Pentti Kuukasjärvi ONMKY 16,09
Kuula: Reijo Ståhlberg Esbo IF 20,77
Kiekko: Markku Tuokko TP 63,66
Moukari: Juha Tiainen UukunU 72,20
Keihäs: Seppo Hovinen NoPy 86,88

Naiset:
100 m: Mona-Lisa Pursiainen GIF 11,70
200 m: Pirjo Häggman HKV 23,70
400 m: Barbro Lindström Esbo IF 53,94
100 m aj: Ulla Lempiäinen KerU 13,93
800 m: Sinikka Tyynelä UudU 2.04,59
1500 m: Sinikka Tyynelä UudU 4.24,15
3000 m: Sinikka Tyynelä UudU 9.22,1
400 m aj: Tuija Helander EuRa 1.00,43
Korkeus: Susann Sundkvist KoVe 185
Pituus: Pirkko Helenius HKV 602
Kuula: Ritva Metso ToivR 15,75
Kiekko: Sinikka Salminen KU-58 52,56
Keihäs: Ritva Metso ToivR 51,68